Mikä on enimmäiskorko?

Enimmäiskorko on luoton korko, jota lainan korkotaso ei voi ylittää. Enimmäiskorkoa ei noudateta yleensä normaalisti lainoissa, vaan kyseessä on erikseen mainittava lisäpalvelu, josta yleensä myös veloitetaan. 

Enimmäiskorkoa on toisinaan rajattu myös vakituisilla ja väliaikaisilla lainsäädännöillä, jotka ovat koskeneet esimerkiksi vakuudettomia lainoja. Jos lainan ottaminen on ajankohtaista, on hyvä tarkistaa voimassa oleva lainsäädäntö varmuuden vuoksi.  

Mitä enimmäiskorko tarkoittaa? 

Joissain tapauksissa enimmäiskorko on määritelty esimerkiksi korkokatoksi. Esimerkiksi äkilliset korkotason nousut ovat voineet vaikeuttaa velallista tilanteissa, joissa vaihtuvakorkoinen laina on noussut merkittävästi.  

Korkokattoa myydään yleensä tietylle ennalta määritetylle ajalle, joka sovitaan yhdessä sitä ottaessa. Vastineeksi velallinen maksaa siitä tiettyä hintaa, joka määritellään lainaa ottaessa. 

Enimmäiskorko on määritelty myös esimerkiksi ensiasunnon ostajalle tarkoitetussa ASP-lainassa. Jos lainan korko ylittää sille asetetun enimmäiskoron määrän ensimmäisen 10 vuoden aikana, valtio maksaa 70 prosenttia ylimenevästä osuudesta.  

Miten enimmäiskorko toimii? 

Enimmäiskorko on siis käytännössä korkein maksettava muuttuvakorkoisen lainan hinta. Mikäli enimmäiskoron määritelty taso ylittyy, jää loppuosa korkokaton myöntäneen tahon maksettavaksi. 

Enimmäiskoron vastakohtana voi pitää vähimmäiskorkoa, joka toimii lainan niin sanottuna lattiahintana. Käytännössä lainan korko ei voi mennä koskaan kyseistä tasoa alemmas.  

Enimmäiskorkoa rajoittavat korkokatot ovatkin etenkin ennakoitavuutta arvostavien kuluttajien suosiossa. Suomalaiset sitovat asuntolainansa lähes poikkeuksetta Euribor-korkoon, minkä johdosta korkotaso voi nousta tai laskea merkittävästikin laina-aikana.