Autoista ja rahasta puhuttaessa huomio keskittyy usein auton hankintahintaan ja
autolainan takaisinmaksuun. Vähemmälle huomiolle jäävät muut auton
kustannukset, joihin tietysti vaikuttavat auton ominaisuudet, sen ikä ja
kunto sekä tietysti kuljettajan ajotottumukset ja -tarpeet. Myös poliittisella
päätöksenteolla on suorat vaikutuksensa autoilun kuluihin.
Perinteisesti autoon liittyvissä kustannuksissa on esitetty kysymys ”bensa vai diesel”? Paljon eli vähintään 20 000 kilometriä vuodessa ajavalle on tavattu suositella dieseliä, maltillisempia matkoja taittavalle bensaa. 2000-luvulla rinnalle ovat toden teolla tulleet kaasun ja jopa kokonaan sähkön voimalla kulkevat autot. Mitkä näiden käyttövoimien kustannukset ovat?
Kotimainen teknologian tutkimuskeskus VTT teki vuonna 2019 laskennallisen vertailun eri käyttövoimien käytöstä seuraavista ajamisen kustannuksista. Laskelmat tehtiin perustuen auton viiden vuoden pitoaikaan ja sekä 15 000 km:n että 30 000 km:n vuotuisiin ajoihin perustuen. Lopputulos: 15 000 km:n ajolla bensa oli hiuksen hienosti maakaasua edullisempi vaihtoehto (bensa 5 559 € / vuosi, maakaasu 5 695 € / vuosi). 30 000 km:n vuosiajolla maakaasu tuli jo selkeästi bensaa halvemmaksi (6 519 € vs. 6 907 €). Tällä ajomäärällä myös pelkällä biokaasulla ajaminen tuli hieman bensaa halvemmaksi.
Diesel ja sähkö jäivät kummassakin skenaariossa bensiinin ja kaasun taakse. Kolmannessa VTT:n laskelmassa otettiin automalli, josta ei ollut kaasuversiota saatavilla, ja tällöin taas sähkö oli edullisin käyttövoima, kiitos valtion maksaman hankintatuen. Myös hybridimalli oli tässä vertailussa hieman bensaa edullisempi.
Käytännössä VTT:n laskelmat ovat tietenkin parhaimmillaan vain suuntaa antavia. Kaasukäyttöisten autojen tulevaisuus on varsin epävarma, sillä Volkswagen- eli VAG-konserni on hylkäämässä kaasuautot. Markkinoilla ei siis välttämättä jatkossa enää nähdä uusia VW:n, Seatin tai Skodan kaasuautoja.
Myös kaasun jakelupisteiden kattavuus on nykyisellään monelle autoilijalle riittämätön. Mikäli kaasu jää tulevaisuudessa pelkäksi kuriositeetiksi käyttövoimien joukossa, kaasuauton jälleenmyyntiarvo oletettavasti jää vaatimattomaksi, mikä tulee myös huomioida kaasuautomallien jälleenmyyntiarvossa.
Olipa käyttövoima sitten mikä tahansa, auton ikä tapaa vaikuttaa ratkaisevasti keskikulutukseen. Mitä uudempi auto, sitä pienempi kulutus – isojen moottoreiden harrasteautot toki asia erikseen. Toisaalta taas käytetyillä autoilla tavataan ajaa vähemmän, mikä tasoittaa eroa omasta puolestaan. Niin ikään ennakoivan ja taloudellisen ajotavan merkitystä käyttövoimakustannuksissa ei pidä vähätellä: näitä erilaisissa laskennallisissa vertailuissa ei useinkaan huomioida.
Auton huoltokustannuksiin vaikuttaa moni tekijä – varaosien ja työn hinta. Jos alla on menopeli, johon varaosia saa helposti ja edullisestija huoltotyöt kykenee tekemään itse, ei vuosittaisiin huoltokustannuksiin uppoa välttämättä montaakaan sataa euroa.
Käytännössä tällaisissa tapauksissa on kyseessä jokin yleinen merkki. Huoltamoiden leimojen puuttuessa huoltokirjasta jälleenmyyntiarvo saattaa kuitenkin kärsiä. Mikäli ajatuksena on pitää auto elinkaarensa loppuun tai lähelle sitä itsellään, ei tällä kuitenkaan ole suurta merkitystä.
Vastaavasti jos kyseessä on uusi auto, jonka kohdalla on tarkoitus noudattaa valmistajan huolto-ohjelmaa ja hoitaa auton talvihuollot takuun säilyttämiseksi merkkiliikkeessä, voivat huoltokulut etenkin paljon ajavalle olla jopa toista tuhatta euroa vuodessa.
Välillä eteen saattaa osua kalliimpi remontti, joka nostaa merkittävästi autoilun kustannuksia: esimerkiksi automaattivaihteiston vaihtaminen saattaa kustantaa joissakin malleissa jopa yli 4 000 euroa, joskin useimmiten selvitään automaateissakin alle tonnin. Jos kallis ja harvinaisempi remppa sattuu kohdalle takuuajan päätyttyä, kustannukset voivat olla useita tuhansia.
Renkaat ja katsastukset tietenkin kuuluvat huoltokuluihin, joita ei voi myöskään välttää. Keskimäärin noin kolmen vuoden välein uusittava rengassetti on 400 euron luokkaa, ja Suomessa autoilijan lompakkoa rasittavat erikseen kesä- ja talvikaudet. Vähän ajava säästää tietenkin hieman rengaskuluissa.
Autoilun vero- ja vakuutuskustannukset ovat pakollinen paha. Vuosittain maksettava ajoneuvovero koostuu perusverosta ja käyttövoimaverosta eli niin kutsutusta dieselverosta. Vaikka kansan suussa puhutaankin dieselverosta, maksetaan käyttövoimaveroa myös sähkö- ja kaasuautoista, joskin vähemmän kuin dieselistä. Enintään 2 500 kg painavien henkilöautoja kohdalla määräytyy perusvero hiilidioksidipäästöjen perusteella.
Pienipäästöisessä (70 g/km) bensa-autossa perusvero vuonna 2020 on 94,53 euroa, eikä käyttövoimaveroa bensa-autosta peritä. Oikein isolla dieselmoottorilla varustetussa henkilöautossa ajoneuvovero taas voi olla jopa pitkälti toista tuhatta euroa vuodessa. Autoilun kustannusten suhteen veroja ei voi missään nimessä sivuuttaa.
Autovakuutus on sekin pakollinen kulu. Vakuutuskustannuksiin vaikuttaa moni tekijä vakuuttajan asuinpakasta lähtien. Isoissa kaupungeissa vakuutukset ovat tavallisesti hieman korkeampia. Niissä on enemmän liikennettä ja näin ollen tapahtuu enemmän onnettomuuksia. Uudenmaan maaseutukunnissa vakuutus voi olla satoja euroja halvempi kuin Helsingissä, vaikka muut muuttujat auton ja kuljettajan ominaisuuksia myöten olisivat identtiset.
Sekä vakuutuksen ottajan että auton iällä on niin ikään merkitystä, joskin varsinkin auton iän suhteen eri vakuutusyhtiöillä hinnoittelukäytännöt vaihtelevat. 25-65-vuotiaat selviävät nuoria ja eläkeikäisiä kuljettajia halvemmalla, tosin pieni piikki korkeampien maksujen suuntaan koetaan myös suunnilleen ikävuosien 44 ja 55 välillä.
Joillakin vakuutusyhtiöillä on mahdollista saada alennusta vakuutuksesta, mikäli ajoa kertyy vuodessa vähän, esimerkiksi alle 15 000 km. Koska vakuutusyhtiöiden autovakuutusten kattavuudessa ja hinnoittelussa on eroja, toistamme vanhaa mantraamme: kilpailuttaminen kannattaa aina. Autovakuutus kuin autolaina kannattaa kilpailuttaa tasaisin väliajoin. Mahdolliset oikeudet alennuksiin tietyiltä vakuutusyhtiöiltä esimerkiksi ay-jäsenyyden kautta kannattaa myös huomioida.
Keskimäärin autoilun kustannukset ovat Suomessa 400 euron luokkaa kuukaudessa. Moni selviää huomattavasti halvemmallakin, monella taas autoiluun uppoaa merkittävästi enemmän: yksilöllinen vaihtelu on suurta. Korkeat kustannukset saavat monet harkitsemaan vaihtoehtoja auton omistamiselle – näitä vaihtoehtoja markkinoilla on nykyään runsaasti. Monelle vaihtoehto on jopa kokonaan autosta luopuminen.
Erilaiset leasingautot ja yhteiskäyttöpalvelut voivat tulla joillekin autoilijoille auton omistamista edullisemmiksi, mutta tarkan vertailun omistamisen ja tällaisten palveluiden kustannusten välillä tekemiseksi vaaditaan kulujen tarkkaa seurantaa. Tämä merkitsee Excelin tekoa bensa-, hankinta- ja huoltokulujen suhteen, mitä meistä vain kovimmat insinööriluonteet jaksavat harrastaa. Helppous onkin yksi yksityisleasing-palveluiden suurimmista valttikorteista.