Mikä on peruskorko?
Peruskorko on Suomen Valtiovarainministeriön määrittämä hallinnollinen korko, joka on voimassa aina kuusi kuukautta kerrallaan. Sen tarkoituksena on täyttää Euroopan keskuspankin rahapolitiikan ja hintavakauden asettamat tavoitteet.
Peruskorko on Suomen vanhin korko, sillä sen historia yltää vuoteen 1867 saakka eli yli 100 vuoden taakse aikaan ennen Suomen itsenäistymistä. Peruskoron määräytymisessä tapahtui suuri muutos, kun Suomi valmistautui euroalueeseen liittymiseen. Siitä vastasi aikanaan Suomen Pankki, mutta se siirtyi Valtiovarainministeriön vastuulle vuonna 1999.
Mitä peruskorko tarkoittaa?
Peruskoron suuruus seuraa korkomarkkinoiden kehitystä. Se lasketaan 12 kuukauden Euriborin viimeisen kolmen kuukauden keskiarvosta. Prosenttiluku ilmoitetaan prosenttiyksikön neljänneksen tarkkuudella.
Peruskorko on harvinaisempi termi kuin esimerkiksi Euribor-korko, joka on nykyään euroalueen yleisin viitekorko. Sitä käytettiin Suomessa laajasti esimerkiksi asuntolainoissa ennen Euribor-korkojen yleistymistä, mutta nykyään sillä on merkitystä lähinnä hallinnollisena korkona.
Vaikka termi on tuntematon, sillä on kuitenkin suuri merkitys. Esimerkiksi pankkien tulee seurata hinnoittelussaan peruskoron suuruutta siten, etteivät ne voi alittaa sen korkotasoa. Se kertookin paljon esimerkiksi kulutusluottojen vallitsevasta korkotasosta.
Miten peruskorko määritetään?
Peruskoron suuruudesta päättävä Valtiovarainministeriö ilmoittaa korosta pari kertaa vuodessa, kesäkuussa ja joulukuussa. Peruskoron suuruus on voimassa aina kuuden kalenterijakson ajan. Jaksot ovat 1.1.-30.6 sekä 1.7-31.12.
Suomen Pankki ylläpitää seurantaa peruskoron suuruudesta, joten he tarjoavat tietoa koron historiallisesta kehityksestä. Seuranta kuvastaakin, miten korot ovat kehittyneet läpi vuosikymmenten.