Vesivoima on tärkeässä roolissa suomalaisten arjessa tänä päivänä, mutta virtaavan veden
voima on valjastettu yhteiskuntamme palvelukseen jo kauan ennen hehkulampun
keksimistä, jo 1600-luvulla. Ei ole sattumaa, että vaikkapa Fiskarsin,
Kauttuan, Strömforsin tai Ahlströmin ruukit on perustettu jokien voimakkaiden
virtauspaikkojen varsille. Näidenkin ruukkien lähettyviltä löytyy nykyisin
moderni vesivoimalaitos.
Sähköntuotannossa vesivoima on tärkeä lähde Suomessa ja muualla maailmassa. Vesivoimalaitoksia maassamme on yli 220 kappaletta. Useimpien sähkösopimusten sisältöön kuuluu merkittävä osuus sen avulla tuotettua sähköä.
Vesivoima perustuu veden virtauksen muuttamiseen energiaksi. Vesivoimalaitoksen avulla hyödynnetään sen molemmin puolin sijaitsevien vedenpintojen korkeuseroa: vesi johdetaan laitoksen turbiinin läpi korkeammalta tasolta alemmalle.
Näin turbiini pyörittää generaattoria, joka luo sähköä verkkoon muuntajan kautta. Toimintaperiaate on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen, joskin hieman eri tyyppisiä vesivoimaloita on olemassa.
Suomen kotimaisesta sähköntuotannosta vesivoimalla tuotettiin vuonna 2018 13,1 terawattituntia (TWh), siinä missä kokonaistuotanto oli 67,5 TWh. Tämä vastaa siis noin 19 prosenttia, mutta on tärkeä huomata vesivoiman tuotannon vaihtelun olevan vuositasolla suurta, sillä tuotantomahdollisuudet ovat riippuvaisia kulloisestakin vesitilanteesta. Sähköntuotantomuotona vesivoima on ydinvoiman jälkeen maamme toiseksi suurin.
Lukuisten vesistöjen maassa vesivoimalat sijaitsevat maantieteellisesti varsin tasaisesti ympäri maata, Lapista aina Uudenmaan ja Kymenlaakson eteläosiin, Satakunnasta Pohjois-Karjalaan. Suomen tehokkaimmat vesivoimalaitokset sijaitsevat Imatrankoskella ja Rovaniemen Petäjäskoskella. Tällä hetkellä uudet laitoshankkeet eivät ole Suomessa ajankohtaisia.
Suomessa vesivoiman tuotanto on suhteellisen suurta, mutta maailman tai edes Euroopan ykkösiä emme suinkaan ole – Euroopan vesivoiman tuotantokärkeä edustavat Norja, Turkki, Ranska ja Italia. Maailman ykkönen on Kiina, ja tehokkain vesivoimalaitos onkin Kiinan Kolmen rotkon pato, jonka maksimiteho on huimat 22 500 MW.
Maantieteellisesti monipuolisesti hajautetun tuotannon ansiosta vesivoimalla tuotetun sähkön toimitus- ja huoltovarmuus on hyvää luokkaa. Vesivoima soveltuu myös erittäin hyvin niin kutsuksi säätövoimaksi tasaamaan satunnaisten sähkönkulutuksen vaihtelua ja on varsin taloudellinen säätövoiman muoto.
Monelle sähkösopimusta valittaessa tärkein kriteeri on hinta, mutta se ei missään nimessä ole ainoa sähkönmyyjän valintaan vaikuttava tekijä. Kuluttajien vaakakupissa painavat tätä nykyä raskaasti myös ympäristöarvot, ja uusiutuvat tuotantotavat ovat siksi myös yhä useampien sähköyhtiöiden suosimia.
Vesivoima on täysin uusiutuva ja puhdas energianlähde, ja usein myös kotimainen. Siksi moni kuluttaja valitsee mielellään sähkösopimuksen, jonka sähkö tuotetaan vesivoimalla. Tämä energiamuoto ei aiheuta välittömiä päästöjä ympäristöönsä, ei veteen tai ilmaan. Kotimaisen uusiutuvan vesivoiman suosiminen on tässä mielessä todellinen ekoteko.
Täysin ilman ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan vesivoimaakan rakenneta tai käytetä. Usein vesivoiman säännöstelyä varten rakennetaan tekoaltaita, jotka jättävät alleen erilaisten eliöiden kasvuympäristöjä ja joissakin tapauksissa tekoaltaiden takia pakkosiirretään jopa ihmisiä.
Jokien patoaminen vaikuttaa myös vaelluskalan kantoihin, mutta tätä vaikutusta voidaan lieventää erilaisin kalatein ja istutuksin, ja Suomessa vesivoimatoimintaa harjoittavilta yhtiöitä velvoitetaan kalakantojen hoitoon nykyisin jo lainkin puitteissa. Vesivoimaloiden lupaehtoihin sovelletaan kuitenkin niiden rakentamisaikaan voimassa olleita lakeja, joten osalla voimaloista nämä ehdot ovat kirjaimellisesti tsaarinaikaisia eikä esimerkiksi kalatalousvelvoitetta ole.
Monilla sähkönmyyjillä on mahdollista valita sataprosenttisesti veden voimalla tuotettu sähkösopimustuote, mikä on tietenkin hyvä tietää sähkösopimusta kilpailuttaessaan ja eri vaihtoehtoja vertaillessaan.
Markkinoilla on myös paljon sellaisia tavallista yleissähköä myyviä sähköyhtiöitä, joiden tuotannosta vesivoimalla tuotetaan 80–90 prosenttia, mutta jotka eivät erityisesti markkinoi sähköään tällä näkökulmalla.
Vesivoimaan vahvasti luottavista energiayhtiöistä voidaan mainita vaikkapa Vattenfall, jolta löytyy Vesisähkö-niminen tuote, joka tuotetaan 100-prosenttisesti vesivoimalla.
Osa sähköä kuluttajille myyvistä yhtiöistä omistaa itse vesivoimalaitoksia tai useampia kokonaisuudessaan, joskus taas pienempien voimalaitosten omistus jakautuu useamman yhtiön kesken. Esimerkiksi Imatran suuri vesivoimalaitos on kokonaisuudessaan nykyisin Fortumin omistama, Isohaaran voimalaitos Kemissä Pohjolan Voima -konsernin omistama.