Kulutusluottoja koskeva lakimuutos – mistä on kyse?

Huom! __Tämä artikkeli on julkaistu vuonna 2019 ja käsittelee syyskuussa 2019 voimaan astunutta lakia. 1.7.2020-31.12.2020 on voimassa väliaikainen lakimuutos.

Lailla pyritään selventämään luottokustannuksien liittyvää sääntelyä kuluttajien kannalta, jotta meidän suomalaisten olisi helpompi ymmärtää lainoihin liittyviä kuluja ja korkoa. Tarkoituksena on myös ajaa kuluttajan etua kohtuullistamalla lainaehtoja sekä hillitä suomalaisten ylivelkaantumista. Lainan korkokattoon liittyy myös Suomessa tekeillä 2020 lakimuutos, jonka yksityiskohtiin kannattaa perehtyä.

Syyskuussa 2019 voimaan astuneen lain päämääränä on laajentaa korkokattoa, joka koski aiemmin ainoastaan alle 2 000 euron suuruisia lainoja – niistä ei saanut periä korkoa enempää kuin 50,5 prosenttia. Tätä suuremmille kulutusluotoille ei ollut aiemmin korkoihin liittyviä rajoituksia. Nyt sääntelyyn piiriin kuuluvat kaiken suuruiset kulutusluotot ja lainatuotteet – eli käytännössä myös perinteisten lainatuotteiden lisäksi myös esimerkiksi osamaksut, luottokortit ja tililuotot.

On kuitenkin hyvä huomioida, ettei lakimuutosta sovelleta takautuvasti. Tämä tarkoittaa kansankielellä sitä, että vanhat lainat pysyvät ehdoiltaan muuttumattomina. Ennen 1.9 nostettujen luottojen lainaehtoihin ei siis tule automaattisesti muutoksia. Korkoihin ja kuluihin liittyvää lainsäädöstä sovelletaan vasta syyskuun alun jälkeen nostettuihin luottoihin.

Keskeisimmät lakimuutokset ovat seuraavia:

• Luotosta veloitettava nimelliskorko voi olla korkeintaan 20 prosenttia lainan suuruudesta riippumatta. Lainojen yhteydessä tulee vanhaan tapaan kertoa luoton todellinen vuosikorko, johon lasketaan korot ja kulut mukaan. Todellinen vuosikorko voi siis olla yli 20 prosenttia, kunhan nimelliskorko on alle vaaditun rajan. Kulut ja korot on meillä Zmartalla eroteltu selkeästi jo pidempään, joten tämä käytäntö on jo tuttu juttu asiakkaillemme.

• Lainaan liittyvät vuotuiset kustannukset voivat olla maksimissaan 150 euroa. Tämä pitää sisällään esimerkiksi kuukausikustannukset ja avauspalkkion. Tämä on merkittävä muutos edellisiin käytäntöihin.

• Poikkeuksen yllä mainittuun kuluihin muodostavat ainoastaan vapaaehtoiset tilit, jotka ovat tarkoitettu luoton hoitamiseen. Niitä ei nimittäin lasketa luottokustannuksiin. Tässä kohtaa on keskeistä, että tilin avaaminen on kuluttajalle vapaaehtoista.

• Mikäli korko tai lainaan liittyvät kulut olisivat syystä tai toisesta suurempia kuin laki sallii, kuluttajan ei tarvitse maksaa ollenkaan luottoon liittyviä kustannuksia, vaan hän saa lainansa ilman korkoa tai kulua.

Miten lakimuutos lähti liikenteeseen?

Syyskuun 2019 voimaan astuneen lain taustalla on ollut pitkä valmistelu, sillä se käynnistyi jo marraskuussa 2016 ministeri Antti Häkkäsen johtamana. Tämän jälkeen oikeusministeriö valmisteli aiheesta arviomuistion, jonka tarkoituksena oli määrittää, millaisia vaikutuksia korkomuutoksella olisi esimerkiksi velkaongelmien vähentämiseen ja luottokustannuksiin.

Kun muistio oli valmis, se oli valmis kommentointia varten. Lain valmistelun aikaisessa vaiheessa kuultiin lausuntoja lähes 50 eri taholta, joten aihepiiri kiinnosti laajasti erilaisia sidosryhmiä. Projektista vastannut oikeusministeriö halusi mahdollistaa eri tahojen kuulemisen, minkä takia mm. luotonmyöntäjät, viranomaiset ja perintäyhtiöt toimivat aktiivisesti niin kutsuttuina lausunnonantajina.

Kesäkuussa 2017 oikeusministeriö teki aiheesta lausuntotiivistelmän, jonka perusteella se totesi pikaluottoihin liittyvän sääntelyn kehittämisen olevan tärkeää. Tämän jälkeen alkoi hallituksen esitysluonnoksen valmistelu, joka oli valmis kommentoinnille kesäkuussa 2018. Lopullinen hallituksen esitys luovutettiin eduskunnalle marraskuussa 2018. Lakimuutoksen vei siis lähes 3 vuotta ennen kuin se on astunut lopullisesti voimaan.